Panisin!

Koska parhaimmat rietastelut ja seikkailut ilahduttaa vielä vuosien jälkeenkin, aion kirjata kaikki muistamani tänne. Ensisijaisesti itseäni varten. Tapahtumat kerrotaan taannehtivasti, joten kirjauspäivästä ei pysty päättelemään mitään. Pyrin pitämään henkilöt (miehet) tunnistamattomina, vaikka pahoin pelkään että se joskus on mahdotonta.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Kiiskine vai kuka se oli?

No johan tärppäs! Lähdin ystäväni luokse naapurikaupunkiin humputtelemaan. Sinne oli kokoontunut muitakin tyttöjä, tosi hauskaa porukaa ja hauska ilta oli jo ennen baaria. Hirveesti laittauduttiin ja puikahdettiin paikalliseen hotellin yökerhoon, kun siellä kovin meno.

Päästiin sinne ilmaiseksi jonon ohi sisään. Siellä oli keikalla kotimainen suosittu bändi ja mun kaveri meni ihan törkeesti vaan sanomaan lipunmyyjille et "Pitäis olla nimellä, Sanna plus kolme" Tiiä sit arvostiko lipunmyyjä röyhkeyttä, eikö jaksanu vaan välittää vai oliko sillä listalla oikeesti joku Sanna, kenen liput vietiin?? Joka tapauksessa ilta alkoi ja jatkui ilmaisena, koska tollasissa hotellin yökerhoissa on aina niitä varattuja perheenisiä, jotka on työmatkalla päässy vähän irrottelee, näkevät tilaisuutensa ja haluavat pimpsaa tarjota.

Aikamme häröiltyämme siellä jäätiin yhden mimmin kanssa notkumaan tanssilattian reunalle ja tsekkailtiin tarjontaa. Muutaman metrin päässä seisoskeli miesporukka, jotka katteli meihin päin. Se kaverin kans naureskeltiin, kun ne oli pukeutuneet ihan supermoukasti, jokaisella farkkutakki ja faskut jonkun flanellipaidan kans. Sanoin sit kaverille "Kato vaan, ihan just tulevat tähän, voi helvetti!" Ja niinhän ne tuli. Ja niinhän minä päädyin yhden hotellihuoneeseen ja kaveri toisen. Ei kyllä menty samaa matkaa, mutta aamulla vaihdetuista viesteistä tämä selvisi (siitä lisää myöhemmin)

Ja saatinpas molemmat kyytiä! Aivan todentotta, uskomatonta, mieletöntä, hienoa, ihanaa, mahtavaa. Just niinkun pitikin! Olin aidosti otettu.

Mies saattoi minut bussille ja hyvillä mielin lähdin takaisin opiskelukaupunkiin jo varhain aamusta. Sanottiin tien risteyksessä heipat ja leijailin siitä sinne bussiin. Kun se leijailufiilis laantui, ja vissiin pääkin selvis, niin rupesin miettii et ehkä se olikin elämäni mies. Soitin sit äkkiä sille kaverille, joka oli tämän Kiiskisen tai minkä lie kaverin hotellihuoneessa ja sanoin, että käy jättää respaan multa viestiä huoneen 612 tyypeille, ilmeisesti Kiiskinen. Kaveri sit soitti joskus puolen tunnin päästä ja selvis, että oltiin oltu eri hotelleissa, eikä nää tyypit ees ollu kaveruksia. Respassa oli vaan sanottu "Ei tässä hotellissa kuule ole kuutta kerrosta"

Snif. Sinne meni ehkä elämäni mies. Tosin en enää oikein edes muista miltä näytti, joku tuulitukka se oli, eikä todellakaan mikään hunks, koska meinasin eka karkuun juosta. Kaikkee se krapula teettää! Nyt eikun uusia tuulia kohti.

torstai 25. lokakuuta 2012

Tuuppari

Vaihdoin blogin nimen. Muistan menneiltä vuosilta blogin, jossa miehellä oli tavoitteena saada sataa naista vuoden aikana. En muista onnistuiko, eikä blogia taida enää löytyä.
En oo itselleni mitään sen suurempia tavoitteita kumppanien lukumäärän suhteen asettanut, enkä sulkenut pois sitäkään vaihtoehtoa, ettei kumppani oliskaan mies. Nimi nyt vain tuntui sopivalta tähän hetkeen, kun tuntuu ettei itsekään meinaa sutinoissaan mukana pysyä.

Tuuppari on siis viimeisin seksikumppani. Hänet tapasin harrastuksen parissa jo viime keväänä ja ajattelin, että panisin, jos olisin sinkku. No, heti kun sinkkuunnuin aloin sopivissa tilanteissa viritellä systeemiä aluille hänen kanssaan. Eräässä harrastustapahtumassa olikin jo vähän sutinaa, mutta silloin tuolla oli vielä jotain säätöä yhden toisen mimmin kans, joka myös oli siellä. Tyydyin siis sivustakatsojan rooliin, kiirehän mulla ei ole mihinkään, eikä "tappiokaan" juuri harmita, kun en mieheltä mitään sen vakavampaa toivo.
Ja lisäksi, vaikka moraali näissä asioissa on vähän löyhä, niin kenenkään suhteiden väliin en halua mennä, enkä ihmisten elämiä sotkea.

Tuuppari on noin kokonaisuutena hirveen hyvä tyyppi ja oon sen kans ihan hyvä kaveri. Se sit pyysi mua leffaan ja tietenkin suostuin. Mentiin sieltä sen kotiin, jossa juotiin glögiä, kuunneltiin musiikkia, puhuttiin ja halailtiin. Siis aamuyöhön asti. Oli ihan romanttista, ja melkein jo toivoin, että olisin ihastunut. Tottakai tykkään siitä, mutta tuntuu, että suhteiden pitäis alkaa juuri noin ja koska minä en suhdetta toivo, niin tuntuu jotenkin.. oudolta. Vai enkö vaan oo ymmärtänyt sitä, että ns. yhden yön jutuissakin voi olla romantiikkaa? Tähän pitää perehtyä jatkossa lisää, ihanahan se on jonkun lähellä köllötellä!

No, siis lopultakin sitten tilanteet johti pidemmälle ja taas jouduin pettymään. (Mulla on ollut jokunen partneri ennen pitkää seurustelua ja sen perusteella uskallan puhua huonosta tuurista- kaikki ei oo mätiä omenia!)
Tämä kaveri oli ehkä keskivertoa huonommin varusteltu, joten hän oli päättänyt korvata tyylillä sen, mitä koossa menettää. Hän siis todellakin tuuppi menemään, otti kaukaa vauhtia ja tuuppasi joka kerta tosi lujaa itseään minua vasten. Voi jeesus. Onneksionneksi oli tosi nopee, ettei tota rynkytystä kestänyt kun ehkä neljä minuuttia. Tuntui kyllä helvetin pitkältä ja ehdin katosta oksanreiät laskemaan moneen kertaan! Onneksi esi- ja jälkileikki sujuivat.

Nukuttiin yö lähekkäin, toi mies on edelleenkin mielestäni kiva tyyppi ja viikottain häntä näen harrastuksissa. Ollaan kaveriväleissä, mutta samaan sänkyyn tuskin enää päädytään..


Näin tämän tyypin Tartu Mikkiin-ohjelmassa ja Tuuppari näyttää samalta ja on varmaan saman ikäinenkin (mua 9 vuotta vanhempi!). Kuvassa siis Petja Lähde, ei Tuuppari.

torstai 18. lokakuuta 2012

The First

Ensimmäinen pano, jonka tähän sinkkuseikkailu-kastiin voi lukea on Ville. Sanottakoon, että olen viettänyt aika konservatiivista elämää exän kanssa ja muut kuin ihan parhaat ystävät eivät todellakaan tiedä minun villistä puolestani mitään.

Oltiin siis opiskeluporukalla kaupungin kuumimmassa yökerhossa, juhlistettiin tarkalleen ottaen ystäväni polttareita. Näin jo alkuillasta tanssilattialla ihan hurjan mielettömän hyvän näköisen hemmon ja hetken silmäpelin jälkeen yllätyin itsekin, että se tuli juttelemaan. Mentiin sit kaverin kans niiden pöytään, ne tarjoili drinksuja ja oli tosi hauskaa seuraa. (Tässä välissä sit soitti exä ja onnistui jotenkin saamaan mut mustasukkaisuudellaan ihan raivon valtaan!) Uhmapäissäni, itsevarmuutta puhkuen, oma-aloitteisesti suutelin Villeä. )

Villellä on kihara polkkatukka ja oon ihan heikkona vähänkin pitempitukkaisiin miehiin noin ylipäätään. Tietenkin se sitten pyysi jatkoille, olihan varsin ilmeistä mitä molemmat haluttiin. Mentiin sen ja sen kaverin kämpälle, jossa vielä juotiin jotain, vissiin kaljaa ja sen kaveri halus pelata pullonpyöritystä (mitvit!!)

No, lopulta sit päädyttiin sen huoneeseen ja.. no.. sillähän oli ihan törkeentajuttomanhävettävän pieni vehje. Siis oikeesti, se jokin jumalten vitsi, että kaveri on kun patsas, siis helvetin komee ja noin, sais kenet vaan ja sitten mulkku on jotain etusormen kokonen. Pakkohan sille oli sit säälistä antaa, vaikka epäilin ettei ees kumi kestä päällä. 

Meinasin jo yöllä häippästä, mutta en sit raaskinu taksia maksaa kun kaverinsa oli luvannut heittää aamulla kotiin. Aamulla Ville lähti sit mukaan heittää mua kotiin. Pussattiin läksiäisiks ja vaihdettiin numerot, noin muodon vuoksi. Olo oli jännittävä, mahanpohjaa kutkutti, mutta ei sen vuoksi, että olis ollu niin mahtavaa. Vaan sen vuoksi, että oli ollu niin jännää lähtee tosta vaan jonkun matkaan. Ja helppoo!! Tiesin heti et tekisin sen uusiks heti kun mahdollista!

Ps. Ollaan pari viestiä Villen kaa laiteltu ja kerran chatattu fb:ssa. Ei oo kummankaan puolelta mitään ihastuksen tynkääkään ilmassa, kunhan paskaa jauhetaan. Onhan se ihan hauska tyyppi.

Minun mielestä se oli samannäköinen kuin Hugh Dancy, suurinpiirtein tollanen tukkakin.